TUUSULA VUONNA 1975

Vuonna 1975 tuusulalaisia oli 21 467 (vuonna 2018 noin 39 000). Kunnan asukasmäärä oli kasvanut 25 vuodessa noin kaksinkertaiseksi. Moni oli muuttanut Tuusulaan muualta. Paljon muuttajia tuli Helsingin ja Vantaan suunnasta, mutta monen perheen aikuiset olivat silti kasvaneet maaseudulla. He olivat ehkä töiden takia muuttaneet pääkaupunkiseudulle ja asettuivat sitten Tuusulaan, joka oli vielä aika maalaismainen. Kaipuu maaseudulle näkyi myös kesälomamatkoina maalle mummolaan tai muuten vain sukulaisiin. Joillakin perheillä oli jo kesämökki, joka sekin oli usein rakennettu sinne suvun vanhoille kotikonnuille.

Aiemmin moni tuusulalainen oli saanut elantonsa maatilan töistä, mutta vuonna 1975 maa- ja metsätaloudessa työskenteli enää alle tuhat henkeä. Yli puolet työssäkäyvistä teki päivittäin työmatkan naapurikuntiin junalla, linja-autolla tai omalla autolla. Tuusulantie oli kaksikaistainen ja ruuhkat olivat kovat. Ruuhkaa lisäsi jatkuva sora-autojen virta. ”Ne on niitä ’Hyrylän hävittäjiä’, sanottiin. Jo vuosikymmeniä Tuusulassa oli kaivettu soraa, jota tarvittiin talojen ja teiden rakennustyömailla. Sorankaivu muokkasi myös maisemaa.

Sittemmin soraa oli alettu jalostaa muun muassa betonielementtitehtaissa. Mattilan alueelle oli rakennettu Panteknon betonielementtitehdas vuonna 1962. Sen tuotti teollisuus- ja asuinrakennuselementtejä. Vakioelementtien lisäksi tehtaassa tehtiin hyvinkin erityisiä rakenteita, tehtaan valmistama Porvoon jalankulkusilta nimettiin vuoden betonirakenteeksi vuonna 1975!

Hyrylän seudulla monen perheen isä oli työssä Hyrylän varuskunnassa. Oli siellä äitejäkin toimistotöissä ja ruokalassa, mutta sotilaat olivat siihen aikaan kaikki miehiä. Varuskunnan kerrostaloissa asui ainakin sata perhettä ja valtava joukko lapsia. Perä-Hyrylässä oli Amer-Tupakan tehdas, jonka savukekoneilla työskenteli pääasiassa naisia

Monilla työpaikoilla järjestettiin monenlaista toimintaa koko perheelle. Lapsille oli ainakin hiihtokilpailuja, joulujuhlia ja joskus myös kivoja lastenjuhlia, joihin työntekijöiden lapset saivat tulla nauttimaan peleistä, leikeistä ja ohjelmasta.

Jokelassa osa asukkaista vasta totutteli olemaan tuusulalaisia. Lepolan alue kouluineen oli liitetty Tuusulaan 1.1.1974 Hyvinkäästä. Muutenkin Jokelassa elettiin muutoksen vuosia. Tiilitehtaista oli toiminnassa enää Kolsan tehdas, jonka tärkein tuote oli tiilinen salaojaputki. Niitä valmistettiin 1970-luvun puolivälin paikkeilla ennätysmääriä, mutta sitten muovinen salaojaputki syrjäytti tiiliputken. Tulitikkutehtaalla tuotanto oli hiipumassa, mutta metallialan työpaikoilla – muun muassa Rantakarin konepajalla, Vuorenteko Oy:llä ja SMT:n valimolla oli paljon tilauksia. Uudempana alana Jokelassakin oli erilaisten sähkölaitteiden ja elektroniikan valmistus.

Kellokoskella oli kaksi isoa työpaikkaa ylitse muiden. Kellokosken sairaalassa tarvittiin hoitoalan työntekijöiden lisäksi paljon väkeä hoitamaan muun muassa ruokahuoltoa, kiinteistöjä ja laajaa puutarhaa. Perheyrityksestä Fiskars Oy:n omistukseen siirtynyt Kellokosken Tehdas Oy valmisti 1970-luvulla muun muassa saranoita ja alumiinisia Kello-veneitä.

Kerrostaloasuminen oli Tuusulassa vuonna 1975 vielä aika uusi asia. Hyrylään oli rakennettu muutamia kerrostaloja 1960-luvulla. Riihikallion alueen ensimmäiset talot valmistuivat 1968 Haukantien alkupäähän, ne olivat jo betonielementtitaloja. Kalliopohjan ensimmäiset kerrostalot Hyrylässä olivat vuonna 1975 jo valmiita. Kellokosken ensimmäinen kerrostalo oli vuonna 1958 valmistunut Kalliolinna, jos ei sairaanhoitajien asuntolaksi 1936 valmistunutta Impilinnaa lasketa. Seuraava kerrostalo valmistui 1970 ja se olikin jo moderni kolmeportainen elementtitalo, Asunto-osakeyhtiö Kellopuisto. Jokelan ensimmäinen kerrostalo valmistui 1969. Taloa kutsuttiin tornitaloksi ja se oli vuosikymmeniä Jokelan ainoa hissitalo.