Tietoa

1970-lukua Keski-Uudellamaalla

1970-luvun yhteiskunnallisia tuulia

Suomessa jatkettiin ja vahvistettiin jo aiemmin alkanutta hyvinvointivaltion rakentamista. Meillä aikakautta luonnehti kaupungistuminen ja muutto lähiöihin. Suuret ikäluokat tulivat työikään 1960-luvun lopussa, mutta heille ei riittänyt enää työtä kotiseudulla. Suurimpina muuttovuosina pari sataa tuhatta suomalaista vaihtoi asuinkuntaa vuosittain. Huippuvuosi oli 1974. Silloin muuttajia oli 276000 henkeä. 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun muuttoliike suuntautui nimenomaan esikaupunkeihin. Niinpä 70-luvun lapsuuteen kuului monella betonilähiö pihoineen sekä kerrostaloalueen lasten leikkiyhteisö. Kun noin 40 % suomalaisista asui kaupungeissa tai kauppaloissa vuonna 1950, niin 1975 luku oli jo 65 % väestöstä.

Kekkosen kausi

Kekkonen toimi Suomen presidenttinä koko 1970-luvun. Vuonna 1973 säädettiin poikkeuslaki, jolla hänen kauttaan jatkettiin. Tällä pyrittiin varmistamaan Suomen liittyminen Euroopan talousyhteisön EEC:n jäseneksi. Kekkonen valittiin normaalissa valitsijamiesvaalissa viidennelle ja viimeiselle kaudelleen vuonna 1978. Kekkonen piti idänsuhteet vahvasti hallussaan ja loi henkilökohtaiset suhteet Neuvostoliiton johtajiin. Tasapainoilu idän ja lännen välissä kuvasi 70-luvun poliittista ilmapiiriä. Yhtenä vaikuttavana yhteiskunnallisena voimana oli myös taistolaisuus. Helsingissä pidetyssä Etyk-huippukokouksessa 1975 Kekkonen käytti tilaisuutta hyväkseen ja linjasi koko maailmalle Suomen harjoittavan aktiivista puolueettomuuspolitiikkaa.

Kehitysuskon taite

Öljykriisi ravisteli maailmaa vuonna 1973. Suomeen vaikutukset tulivat muutaman vuoden viiveellä. Jos 60-luku oli vaurastumisen aikaa, niin 70-luvulla kiristettiin vyötä. Suomeen öljykriisin vaikutukset eivät kuitenkaan iskeneet yhtä rankasti kuin moneen muuhun maahan. Tästä piti huolen elvytyspolitiikka. Sota-ajoilta tutun kansallisen yhteistyön avulla elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, valtiovalta ja poliittiset tahot löysivät yhteisen sävelen. Viennin kilpailukyky vahvistui toistuvien devalvaatioiden avulla vuosina 1977-78. Neuvostoliiton hyötyminen yhtenä tuottajana öljynhinnan rajusta noususta vaikutti myös Suomen talouteen myönteisesti. Idänkauppa voi hyvin ja Suomi turvasi pitkäaikaisilla sopimuksilla öljynsaantinsa. Myös sähköntuotannon kasvu 70-luvun lopulla avattujen ydinvoimaloiden myötä vaikutti asiaan

Vietnamin sota, sodat ja levottomuudet Lähi-Idässä, Pohjois-Irlannissa sekä muualla maailmassa ja öljykriisi vaikuttivat siihen, että 60-luvun kehitysusko muuttui kohti kriittisempiä näkemyksiä. Havahduttiin luonnonvarojen rajallisuuteen. Ydinvoiman vastaisia kannanottoja nousi esiin maailmalla ja rauhanliike keskittyi 1970-luvulla varsinkin Vietnamin sodan vastustamiseen sekä Etelä-Afrikan ja Chilen ihmisoikeustaisteluihin. Uutiset ympäristötuhoista maailmalta ja koti-Suomesta saivat luonnonsuojelupiirien näkökulman siirtymään luonnonsuojelusta ympäristönsuojeluun. 60-lukulainen radikalismi vaihtui ympäristöliikkeessä haluun vaikuttaa yhteiskuntaan myös valtionkoneiston osana. Vihreä liike sai alkunsa.

Hyvinvointivaltion rakentamista

Hyvinvointivaltion vahvistamisessa yhtenä tärkeänä tekijänä voidaan pitää kansanterveyslakia vuodelta 1972. Kuntiin perustettiin huomattava määrä uusia lääkärinvirkoja ja kunnalliset terveyskeskukset muodostivat perusratkaisun. Toinen tärkeä uudistus oli peruskouluun siirtyminen.

Suomessa säädettiin 1968 laki koko väestöä koskevasta peruskoulusta. Peruskouluun siirryttiin 1970-luvulla asteittain. Peruskoulu vähensi koulutuksen alueellista ja sosiaalista eriarvoisuutta. 1970-luvulla alkunsa sai myös nykymuotoinen opintotuki, joka tasa-arvoisti koulutuspolkua entisestään. Vaikka koulut, lukiot ja yliopistot olivat maksuttomia, varhaiskasvatuksesta tehtiin maksullinen. Vuoden 1973 päivähoitolaki paransi lastenhoitotilannetta ja mahdollisti sekä yksityisen että julkisen lastenhoidon jatkumisen. Lain ja valtionapujen avulla saatiin ensin pienituloisten lapset hoitoon ja 1980-luvulla juuri kenenkään ei tarvinnut enää jonottaa päivähoitopaikkaa. Suomalainen lasten päivähoito tukeutui myös vahvasti kuntien valvomaan perhepäivähoitoon.

Naisten työssäkäynti linkittyi lasten päivähoidon mahdollisuuksiin. Aiemmin työssäkäyvät naiset olivat pitkään olleet nuoria tai naimattomia. 1970-luvulla myös pienten lasten äidit kävivät töissä lähes yhtä usein kuin miehet ja tekivät kokopäivätyötä. Lastenhoidon järjestäminen tämän mahdollistamiseksi oli suuri yhteiskunnallinen kysymys. 70-luvulla nähtiinkin parannuksia sekä lasten päivähoidon että naisten aseman saralla. Naisten ja perheiden elämässä 1970-luku oli suurta muutosten aikaa. Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa naiset ja nuoret saivat enemmän edustajia kuin koskaan aikaisemmin. Vuonna 1979 naisilla oli jo 26% edustajanpaikoista. Tämä oli Länsi-Euroopan kärkiluku. Valtiollinen Tasa-arvoasiain neuvottelukunta perustettiin vuonna 1972. 70-luvulla myös miehen rooli perheessä alkoi pikkuhiljaa muuttua. Isät alkoivat osallistua yhä enenevässä määrin lastenhoitoon ja kodin asioihin. Varsinkin mediassa ja lehdissä alettiin luoda kuvaa osallistuvasta isästä.

Kasvatusta ja lasten kokemuksia

1970-luvulla lapsille ja nuorille suunniteltiin omia tiloja. Pihoja ja puistoja rakennettiin lapsia ajatellen ja avattiin myös nuorisotiloja. Ajan ihanne oli järjestää lapsille ainakin oma nurkkaus kotiin, ellei omaa varsinaista huonetta pystytty järjestämään. Kasvatusaatteissa oli jo aiemmilta vuosikymmeniltä tuttu vapaa kasvatus mukana yhtenä juonteena, vaikka suurin painopiste kasvatuksessa oli kuitenkin ns. kognitiivinen suuntaus, joka korosti tietoista opettamista ja valmentamista sekä yhdessä tekemistä ja lapsen aistien stimuloimista pienestä pitäen. Kansainvälisenä lasten oikeuksien vuonna 1979 luotiin alkusysäys YK:n Lapsen oikeuksien sopimukselle ja aloitettiin sopimuksen valmistelutyöt. Varsinainen sopimus hyväksyttiin ja saatiin voimaan 10 vuotta myöhemmin.

Lastenkin elämässä näkyi 60-luvulla alkanut kulutuskulttuurin ja massatuotannon nousu. Japanissa ja Hongkongissa tehtyjen lelujen maahantuonti Eurooppaan kiihtyi. Yhtenä vastaiskuna ylikansalliselle tuotannolle olivat itse tehdyt lelut. 1970-luvulla julkaistiin useita kirjoja, joissa annettiin ohjeita ja ideoita omien lelujen valmistamiseen.

Historiaa tarkastellessa yksilötasolla, eroavaisuudet ovat suuria. Eikä esimerkiksi kerrostalolapsuus lähiössä tietenkään koskettanut kaikkia aikakauden lapsia. Eri yhteiskuntaluokat ja elinympäristöt loivat omanlaisiaan lapsuusmuistoja. Kuitenkin voidaan ajatella, että vielä 1970-luvulla suomalaisilla oli paljon yhteisiä kokemuksia, varsinkin tv oli keskeinen vapaa-ajan vieton väline ja sen tarjoama ohjelma kahdella kanavalla rajattua, joten monista katsotuimmista ohjelmista tuli yhdistäviä sukupolvikokemuksia ajan lapsille ja nuorille. Illan pääuutisten oheen sijoitetut tietoiskut ja myös lottoarvonta tavoittivat lähes kaikki suomalaiset.

Lähteet: 

Häggman, Kai & Markkola, Pirjo & Kuisma, Markku & Pulma, Panu (toim.) 2010: Suomalaisen arjen suuri tarina. Porvoo: WSOY.

Hänninen, Ville & Nummelin, Juri & Teerijoki, Elina 2008: Retrovauvat – Suomalaista lasten historiaa. Jyväskylä: Gummerus Kustannus Oy.

Kettunen, Pauli & Simola, Hannu (toim.) 2012: Tiedon ja osaamisen Suomi – Kasvatus ja koulutus Suomessa 1960-luvulta 2000-luvulle. Helsinki: SKS.

Meinander, Henrik 2012: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2010-luvulle. Suomentanut Paula Autio. Porvoo: Shilds & Söderströms, Bookwell Oy.

Sarantola-Weiss, Minna 2008: Reilusti ruskeaa – 1970-luvun arkea. Porvoo: WSOY.

Telkänranta, Helena (toim.) 2008: Laulujoutsenen perintö – Suomalaisen ympäristöliikkeen taival. Porvoo: WSOY.

Lapsen oikeuksien sopimuksen historia. http://www.ihmisoikeudet.net/ihmisoikeuksien-historia/lapsen-oikeuksien-sopimuksen-historia/ Luettu 8.6.2018

Tietolaatikko:

Markalla merkkareita -kyselyn tuloksia.

• Vastauksia tuli yhteensä 242
• Enemmistön lempiruoka oli makaronilaatikko
• Vastauksissa toistui kokemus lapsuuden vapaudesta ”lapset touhusivat keskenään”.
• Viisi suosituinta leikkiä olivat: 10 tikkua laudalla, Kirkonrotta, Piilonen, Rosvo ja poliisi sekä Twist-naruhyppely.
• Ulkoilu oli vastaajien keskuudessa suosittua. Hiihtoa, luistelua ja mäenlaskua muisteltiin usein.
• Enemmistö vastaajista oli kotihoidossa, naapurilla tai sukulaisen hoidettavana. Harvempi muisteli tarhaa tai päiväkotia.
• Musiikki jakoi vastaajia, osalla musiikin kuuntelu tai itse musisoiminen ei näytellyt mitään roolia lapsuudessa. Toiset muistivat hyvinkin tarkasti lauluja ja suosikkikappaleita. Finnhits-kokoelmat olivat monelle tuttuja.
• Tv-ohjelmista lähes kaikki vastaajat mainitsivat vuonna 1977 aloittaneen Pikku Kakkosen. Lastenohjelmista muisteltiin myös Noppa-ohjelmia, Arja-tätiä ja Kylli-tätiä. Lauantaitanssit olivat koko perheen suosikki. Muita mainittuja ohjelmia olivat muun muassa: Pieni talo preerialla, Naapurilähiö, Rintamäkeläiset, Pätkis, Avaruusasema Alfa, Lassie ja urheiluohjelmat.
• Monet muistivat Noita Nokinenä -kuunnelmat.
• Syntymäpäiväjuhlia vietettiin melko vaatimattomasti. Teemajuhlat loistivat poissaolollaan.
• Ajan yhtenäiskulttuuri näkyy myös hanketta varten selatuissa valokuvissa. Vielä ei ollut digikuvan mukanaan tuomaa suurten kuvamäärien säilömismahdollisuutta. Valokuva-albumeissa toistuvat samat tärkeät hetket perheiden elämässä: syntymäpäivät, ristiäiset, vappu, joulu, retket mökille, telttailemaan tai Korkeasaareen ja Linnanmäelle.